Queer-kieli versoaa violetteja kukkia, jotka saavat symbolisia merkityksiä. Viittaan esimerkiksi laventeliliittoihin, joista moni queer-ihminen on saanut turvaa, tai orvokkeihin, jotka lesbot ja biseksuaalit ovat ottaneet omakseen Sapfon runoista. Pehmoainon, eli Aino Morkon, syreenit-nimisessä kappaleessa syreenit asettuvat näiden symbolisia merkityksiä saaneiden violettien kukkien rinnalle. Instagram-tilillään ja Rumban haastattelussa pehmoaino on kertonut kappaleen käsittelevän wlw-rakkauden kaipuuta – ei vaihetta vaan kauan kaivattua. 

Lyriikoissa syreenit osoittavat paikan, jossa puhuja haaveilee rakkaudesta. Niiden kasvaessa kasvaa myös toive siitä, että toinen tunnistaisi kaltaisekseen ja parikseen, ja toisaalta syreenien maatuessa toisen lähdettyä haave kantaa yhä, mutta yksin. Toivo haaveen toteutumisesta kasvaa ja maatuu syreenien mukana, mutta toivon tilasta riippumatta toive säilyy. Osuvasti syreenin sävy on usein orvokkia ja laventelia hailakampi: siinä missä liila syreeni näyttäytyy haaleana täyteläisen violetin rinnalla, myöskään puhujan toive ei saa täyttymystä. Syreeni ja puhuja ovat kumpikin jotain vailla: toinen pigmenttiä ja toinen rakkautta. 

Toisaalta syreenin vaalean violetti väri rinnastuu myös kappaleen teemaan nähdyksi tulemisen ja piiloutumisen välillä tasapainottelusta. Puhuja haluaa suojautua homofobisilta katseilta ja sanoilta, mutta haluaa toisaalta haaveidensa kohteen tunnistavan hänet. Ensimmäisen säkeistön kauan kaivattu rakkauden kohde on toiseen säkeistöön mennessä lähtenyt, ja runon puhuja jää yksin taivaan peittävien puiden katseiden suojaan. Ollaan tutussa ristipaineessa: Miten näyttää oma queeriys siten, että se johdattelee kaltaistensa luo, muttei saata vaaraan? Millaista on “olla kaapissa”, mutta haaveilla wlw-rakkaudesta? Liikutaan näyttäytymisen ja piiloutumisen, violetin ja valkoisen välissä. 

Haaveesta ei pääse. Kappale päättyy kertosäkeen viimeisiin säkeisiin: 

Vaan hiljaisuus huutaa huoneessa
Kun haaveeni kantaa toivoa
Jään odottaan, vielä saapuu hän ja lopuksi jää

Syreenit on kappale, jonka äärellä haaveilla wlw-rakkaudesta. Esitettynä se on paikka myös kollektiiviselle unelmoinnille. Siinä toiveella on kaikki potentiaali täyttyä tai jäädä täyttymättä ja ihmisellä tila piiloutua tai astua esiin. Syreenit kukkivat kaikissa sävyissä valkoisesta violettiin. 

Vuosi: 2024
Artisti: pehmoaino
Kirjoitus ja sovitus: Aino Morko ja Topi Kilpinen
Tuotanto ja suunnittelu: Topify, Miikka Koivisto, Samuli Kukkola, Arttu Peljo ja Henkka Niemistö