Elokuvassa Lydia (Cate Blanchett) on uransa huipulla. Hän valmistelee elämänkertaansa ja johtaa ensimmäisenä naispuolisena kapellimestarina kunnianhimoista sinfoniaprojektia, joka on valmistumassa. Elokuvan alussa hän antaa haastattelun täydelle salille, missä luetellaan Tárin upeita saavutuksia musiikin alalla. Näemme naisen vallan huipulla.

Pian kuitenkin elokuva kuvaa häntä pintaa syvemmälle. Hienossa, yhdellä otolla kuvatussa kohtauksessa Lydia ja opiskelija ajautuvat yhteenottoon kysymyksestä, pitääkö taitelija erottaa työstään. Opiskelija kieltäytyy soittamasta Bachia sillä perusteella, että Bachin misogynia on vastenmielistä. Lydia pitää vahvan monologin aiheesta, minkä seurauksena oppilas lähtee luokasta.

Lydian ja hänen kumppaninsa Sharonin (Nina Hoss) suhdetta kuvataan niin selittelemättä, että tämä on yksi syy miksi rakastan tätä elokuvaa. Elokuvan teemana ei ole se, että he ovat lesboja. He vaan kuuluvat seksuaalivähemmistöön ilman, että elokuva sortuu kliseisiin tai turhiin selityksiin.

Mieleenpainuvassa kohtauksessa Lydia uhkailee lapsensa Petran (Mila Bogojevic) luokkatoveria, ja esittelee itsensä Petran isäksi. Vieläkin mietin, miksi hän teki niin.

Lydian vahva, feministinen, alfanaaraan ulkokuori alkaa rakoilla pikkuhiljaa kun hänen assistenttinsa Francesca (Noémie Merlant) kertoo häiritsevästä sähköpostista. Elokuvan edetessä selviää hienovaraisesti, että Lydialla näyttää olevan mieltymys nuorimpiin naisiin.

Muutenkaan elokuva ei selittele. Se vaatii katsojaltaan omistautumista ja tarkkaavuutta. Parin sekunnin mittavat kohtaukset tai esimerkiksi Lydian assistentin ilme voivat paljastaa tärkeitä juonenkäänteitä.

Elokuva kertoo vallasta. Vallan korruptiosta ja sen väärinkäytöstä. Mutta myös kahden äitin parisuhteesta ja sen murenemisesta. Naisesta, joka näyttää siltä että valta on sokaissut ja hän on vaarassa menettää kaiken…

Tár on mieleenpainuva elokuva. Täytyy sanoa että alussa useat musiikkiin liittyvät erikoissanat menivät yli. Ja joitakin kohtauksia ymmärsin vasta jälkikäteen luettuani elokuvasta. Mutta tykkään todella paljon elokuvista, jotka vangitsevat huomion antamalla katsojalle tehtävän oivaltaa ja ymmärtää asioita. Elokuva ei tulkitse juuri mitään, vaan jättää sen avoimeksi. Parhaiten elokuva kannattaakin katsoa yhdessä. 😍 Tämä tulee kyllä katsottua uudelleen, minkä sanon nykyään aika harvoin.

Mitä tapahtuu, kun #metoo-liikkeen kohteena on nainen valtansa huipulla?

Vuosi: 2022
Kesto: 2h 38min
Ohjaaja: Todd Field
Näyttelijät: Cate Blanchett, Noémie Merlant, Nina Hoss, Sophie Kauer

Elokuva on ollut ehdolla lukuisiin palkintoihin, mm. kuudelle oscarille. IMDB sanoo että elokuva on voittanut 80 palkintoa. En yhtään ihmettele.

On niin virkistävää nähdä todellinen laatuelokuva lesboteemalla.

Elokuva on striimattavissa tällä hetkellä (12/2024) Viaplaylla.

Katoitko leffan? Mitä pidit?