Cynthia (Sidse Babett Knudsen) ja Evelyn (Chiara D’Anna) elävät huolellisesti rakennetussa suhteessa, jossa tietyt rituaalit ja roolit määrittävät heidän yhteistä dynamiikkaansa. Päivien toistuessa samanlaisina molemmat alkavat kuitenkin nähdä asiat hieman eri tavalla. Kun rutiinit ja odotukset eivät enää kohtaa, tasapaino alkaa horjua, ja heidän on kohdattava tunteensa uudella tavalla.

The Duke of Burgundy sai kriitikoilta laajasti kiitosta erityisesti visuaalisesta tyylistään, äänimaailmastaan ja hienovaraisesta tarinankerronnastaan. Elokuvaa on kehuttu omaperäiseksi ja tyylikkääksi tutkielmaksi ihmissuhteista, ja sen tunnelmallista estetiikkaa on verrattu 1970-luvun eurooppalaiseen taide-elokuvaan.

Elokuva voitti useita palkintoja, kuten British Independent Film Awards -gaalassa parhaan suunnittelun palkinnon. Lisäksi se sai ehdokkuuksia muun muassa Lontoon kriitikoiden palkinnoissa ja useilla elokuvafestivaaleilla. Katsojien keskuudessa elokuva on saavuttanut kulttisuosiota erityisesti visuaalisen ilmeensä ja vahvan tunnelmansa ansiosta.

---

Oli taas oudompia elokuvia mitä olen nähnyt. Täytyy sanoa että taiteellinen elokuva genrenä ei vaan lähde millään tasolla. Arvosteluissa puhutaan että elokuva sisältää S/M-suhteen (sadomasokismi) mutta kyse on kuitenkin D/S-suhteesta (dominance ja submission). Jotenkin niin outoa nähdä tälläinen, kun kulissit näyttävät olevan sekoitus 60/70-lukua ja viktoriaanista englantia.

Elokuvan musiikki on myöskin hyvin taiteellinen (= ihan outo minulle), mutta visuaalisesti se oli kyllä kaunis. Kaikki rakennukset näyttivät olevan kasvien peitossa, ja yöperhosia riitti elokuvassa.

En kyllä antaisi ihan huonoa arvosanaakaan, olihan se kiinnostava nähdä ja Cynthian ja Evelynin suhde oli mielenkiintoista seurattavaa. Mutta en todennäköisesti katso uudestaan.

Vuosi: 2014
Kesto: 104 minuuttia
Ohjaaja: Peter Strickland
Näyttelijät: Sidse Babett Knudsen, Chiara D’Anna, Monica Swinn
Ikäraja: 18