Ilmestys on rakkaustarina, kertomus nuoresta naisesta, joka rakastuu tanssijaan ja tanssijasta, jolle on vain yksi jumala – oma ruumis. Säkenöivällä kielellä kirjoitettu romaani yllättää lukijan kerran toisensa jälkeen riisuessaan tarinaa huntu hunnulta.
”Kolme vuotta sitten istuin terassilla ja tunnustelin lasin kylmiä hikihelmiä. Mekko takertui ihooni kuumudessa. Iho värisi kuin lakanakangas pyykkinarulla ilman omaa tahtoa tai tuntoa. Kankeasti autot ruhisivat ohitseni, farmari, bemari, kupari. Aurinko taittoi valokukkia säärilleni, se maalasi tukan räikeillä säikeillä.
Silloin auringosta astui ilmestys. Hetken luulin, että se oli nainen eikä aurinko, joka hohkasi tuota sienaavaa valoa. Naisen amorinkaarelta valahti pisara muovipöydän hietahunnulle, kun hän kumartui valosta puoleeni.
Ilmestys.”
Tarina on hengästyttävä, kirja vetää mukaansa kuin tanssi, eikä anna tilaa tauolle. Essi Henrikssonin kieli on mukaansatempaisevaa.
Kertomus vaihtelee Johannan ja Sanjan välillä, ja paikoin minulla oli hankaluuksia seurata, kuka on äänessä. Kirja ei selittele, kertoo vain hurjalla vauhdillaan tarinaa eteenpäin, välillä poukkoillen.
Aika erilainen lukukokemus, kannattaa kokeilla.
Vastaa