Synkkää Pohjolaa asuttavat tuonelaiset tietäjät ovat uuden edessä. Tiera ja Rahko ovat selvinneet Tuonelan ikijäästä ja itseytyneet miehiksi. Tuoretta suhdetta koettelee kuitenkin Rahkon halu auttaa muitakin loveen lankeavia, mikä tarkoittaa uutta Tuonelan matkaa – juuri silloin, kun kaiken piti olla jo ohitse. Haluaako tai pystyykö Rahko päästämään irti Tuonelasta? Riittääkö rakkaus mihinkään, jos itsensä uhraaminen menee sen edelle? Ja miksi Tuonelasusi on yhä kahleissa Tuonelassa?
Rahkon apua tarvitaan, sillä tulevana kesäpäivänseisauksena on Eirikin ja Solveigin vuoro langeta loveen. Eirikillä on vaikeuksia päästää irti tyhjösenä kummittelevan Merivalon muistosta ja Tuonelaan jääminen houkuttelee liikaakin. Solveigilla taas on kaikki syyt palata, mutta riittääkö sekään, kun vastassa on Ylisen Tuonelan armoton Kalmanväki ja heidän julmat koetuksensa?
Samaan aikaan Ursula kamppailee johtajanroolinsa kanssa. Uutena kylänvanhimpana hän joutuu päättämään elämästä ja kuolemasta. Onko oikein uhrata yhden hyvinvointi, vaikka se voisi tarkoittaa parempaa huomista kaikille – myös tuleville sukupolville? Entä jos he voisivatkin päättää itse, mitä saavat omille kehoilleen tehdä? Entä jos he eivät tarvitsisikaan Kalmanväen lupaa ollakseen olemassa?
Rimma Joonatan kirjoittaa Koukosielusta seuraavasti: ”Koukosielut on itsenäistä jatkoa esikoisromaanilleni Teräsjää. Se on aikuisille suunnattu, suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä ammentava säeromaani, jonka kaikki pää – ja sivuhenkilöt kuuluvat sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöihin. Koukosieluissa korostuu erityisesti muunsukupuolisten ja naisten rooli ja se sisältää myös naistenvälistä erotiikkaa ja hyvin moninaista sateenkaarevaa jännitettä.
Saara Ylönen luonnehti Kirjamaassa teosta näin: ”Koukosielut on hieno tarina moninaisuudesta, erilaisuudesta, oikeudesta olla oma itsensä ja päättää omasta kehostaan, sukupuolen moninaisuudesta sekä yhteiskunnan vaatimuksista, joihin on mahdoton vastata.””
Olen todella innoissani tästä ”Teräsjää”-kirjan jatko-osasta. Ensimmäinen osa oli hyvä ja olisin mielelläni laittanut sen tänne arkistoon, mutta se ei ihan täyttänyt WLW-Median kriteereitä. Täytyypä muistaa laittaa tästä nosto IG stooreihin (sieltä löytyy jonkun verran teoksia, mitkä halusin mainita, vaikka he eivät täyttäneet arkiston kriteerejä, käykää katsomassa)
Innolla odotan että pääsen lukemaan. Ensimmäisessä osassa oli todellakin hienoa miten ihmisten erilaisuus seksuaalisuuden tai sukupuolten suhteen oli kuvattu. Osana elämää. Tykkäsin myös kovasti siitä että kristinuskon vaikutukset ovat jätetty kokonaan pois tästä universumista.
”Koska tuonelaisten maailmassa ei ole koskaan ollutkaan kristinuskoa, kaikenlainen kristillinen dualismi on täysin vierasta sen maailmankuvalle. Tuonelaisten kielessä ei ole olemassakaan esimerkiksi sellaista käsitettä kuin armo ja toisaalta kukaan ei myöskään usko myöskään mihinkään absoluuttiseen hyvään tai pahaan. Tuonelaisten maailmassa mikään ei ole niin yksinkertaista, että on vain hyvä ja paha. Tuonelaisille keskeisiä uhkia ovat olennot, jotka eivät ole sen kummempia kuin petoeläimet; ne haluavat vain tyydyttää perustarpeensa eli syödä eivätkä piittaa siitä, vaikka saalis olisi ihminen. Miksi piittaisivat?” 1
Kauhufantasia on ollut minulle aika tuntematon genre, vaikkakin kauhua ja fantasiaa luen mielelläni. Tummasävyinen kuvasi ainakin ensimmäistä osaa todella hyvin, ja jotenkin kuvittelin lukiessani aina että tapahtumien aikana on yö 😁
Women Love Women Media 
Jätä kommentti