Rimma Joonatan kertoo kirjastaan:

Melalo on kolmas romaanini, joka sijoittuu samaan maailmaan kuin aiemmat romaanini. Se sijoittuu omalakiseen, painajaismaiseen fantasiamaailmaan, joka ammentaa vahvasti sateenkaarevan kansanperinteen syvästä päädystä. Fantasiamaailma on rakennettu kokonaan vähemmistöjen näkökulmasta ja vähemmistöjen ehdoilla: enemmistöjä nähdään korkeintaan taustalla jos sielläkään. 

Melalon keskiössä on aquilojen näkökulma. 

Aquilot ovat minun keksimäni, kuvitteellinen etnis-kulttuurinen vähemmistö, joka on ottanut vaikutteita romanikulttuurista. Aquilo viittaa latinankieliseen sanaan aquilus, joka merkitsee tummaa. Se on myös roomalaisessa mytologiassa tuulenjumalan nimi. Aquiloilla ei ole suoranaisesti omaa maata kuten ei romaneillakaan.

Romanikulttuuri on toiminut aquilokulttuurin luomisen pohjana ja inspiraationa monin tavoin, mutta monet tärkeät yksityiskohdat eroavat merkittävästi. Aquilokulttuuri lähti oikeastaan syntymään, kun kysyin itseltäni, mihin romanien kaltainen, äärimmäisen syrjitty vähemmistö olisi historiansa aikana turvannut, jos heillä ei olisi ollut kristinuskoa tai käsitystä yhdestä jumalasta ja mitä kristinuskon puuttuminen olisi tarkoittanut esimerkiksi suhteessa sateenkaarevuuteen?

Päädyin alun perin ottamaan vaikutteita romanikulttuurista, koska suomalais-skandinaavisessa historiallisessa fantasiamaailmassa romanien kaltainen vähemmistö on uskottavin. Suomella on todellisuudessakin pitkä historia romanien kanssa. Romaneja on asunut Suomen alueella jo ennen kuin Suomen valtiota oli olemassakaan. Pitkä historia romanien kanssa muistuttaa siitä, että Suomi on aina ollut omanlaisensa kulttuurien sulatusuuni. Tätä näkökulmaa on käsitelty historiallisessa fiktiossa aivan liian vähän, vaikka mahdollisuuksia olisi.

Toinen syy oli se, että perehtyessäni romanien kansanperinteeseen, mytologiaan ja satuihin ne yksinkertaisesti koskettivat minua tavalla, jota en ole tottunut tutkijana tuntemaan. Olen tutkinut lukuisia mytologioita ja kansanperinnettä, mutta romanien perinne oli täysin omanlaistaan. En ole koskaan törmännyt vastaavaan. Romanien ikivanhoissa tarinoissa oli suorastaan päällekäyvänä ja toistuvana teemana, eräänlaisena suurena eksistentiaalisena kriisinä jatkuva ajatus siitä, etteivät he oikeastaan saisi edes olla olemassa. Jo hyvin vanhoissa myyteissä korostui juurettomuuden, osattomuuden ja ulkopuolisuuden teemat. Romanien oma myyttinen syntytarina kertoo ihan kirjaimellisesti siitä, että heillä ei ole paikkaa missään. Jotain tästä halusin tuoda myös aquilojen kulttuuriin koska nämä ovat teemoja, joita olen käsitellyt muutenkin kirjoissani. 

Melalo on kauhuromaani ja useampaan vähemmistöön kuuluvan päähenkilönsä synkkä kasvutarina. Bela on syntymässä pojaksi määritelty hahmo, jota pidin itsekin pitkään tavallista feminiinisempänä homoseksuaalina miehenä. Melalon kirjoitusprosessi kuitenkin osoitti, ettei asia ole näin yksinkertainen. 

Belan yritykset luovia oman kulttuurinsa sisäänrakennettujen odotuksien ja kipuilu oman naisellisen puolensa tunnustamisen välillä on romaanin yksi tärkeimpiä teemoja. Tästä huolimatta toistaiseksi edes minulla ei ole tarjota tyhjentävää määritelmää Belan sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyllä, ilmeisesti on mahdollista kirjoittaa kokonainen romaani henkilöstä, jonka sukupuolta ei tiedä ja jonka seksuaalista suuntautumista ei pysty määrittelemään. En tiennyt, että tämä on mahdollista, mutta nähtävästi on. Määrittelyä hankaloittaa se, ettei Bela ole modernissa maailmassa elävä ihminen, joka ylipäätään käsittäisi nämä asiat samoin kuin useimmat. 

Ehkä minun on lopulta jätettävä lukijan päätettäväksi se, miten hänet haluaa kategorisoida vai haluaako kategorisoida mitenkään.

Belalla on monimutkainen, eroottisluontoinen suhde työtoveriinsa Antoniin/Antoniaan, joka käyttää itsestään sanaa duisielo. Duisielo on itse keksimäni sana, joka tulee romanikielen sanoista ”dui” = kaksi, ja ”sielos” = sielu. Se on fantasiamaailmani oma käsite, joka sanoittaa tilanteita, jossa syntymässä pojaksi määritelty henkilö syystä tai toisesta kieltäytyy miehille perinteisesti varatusta sukupuoliroolista ja miesten perinneasusta, mutta ei kuitenkaan hylkää omaa kulttuuriaan. Antonia/Antonia on toisinaan mies ja toisinaan nainen ja hän vaihtelee nimensä maskuliinista ja feminiinistä muotoa sen mukaisesti. Belan ja Antonin/Antonian suhde on melko tärkeä osassa romaania, mutta mikään rakkausromaani tämä ei ole, vaan ensisijaisesti kauhuromaani ja estetiikka on sen mukaista.

---

Kirjailijan lisätiedot:

Sometili: mastodon: @rimmajoonatan
Nettisivu: rimmajoonatanerkko.com

Tekijä: Rimma Joonatan Erkko
ISBN: 9789527564653
Sivumäärä: 121, 118
Julkaisuvuosi: 2026
Kansitaide: Rimma Joonatan Erkko
Kustantaja: Nysalor-kustannus